Rovaniemeläisen opiskelijatytön kuvia, pohdintaa ja kaikkea mahdollista eri puolilta maailmaa



torstai 25. marraskuuta 2010

Lastensuojelusta

Nyt ryhdistäydyn ja yritän oikeasti alkaa kirjoittamaan ahkerammin!

Tällä hetkellä suoritan koulussa nuorten sosiaalisen vahvistamisen kurssia. Olemme puhuneet mm. lastensuojelulaista, sijaishuollosta ja ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä.

Lastensuojeluun käytetään Suomessa joka vuosi miljardi euroa ja huostaanotettujen lasten määrä kasvaa jatkuvasti. Mistä tämä johtuu? Eikö Suomi olekkaan hyvinvointi valtio, jossa kaikki on hyvin? Ja tässä asiassa emme ainakaan ainoastaan maahanmuuttajia voi osoittaa. Nyt vasta on alettu huomaamaan ennaltaehkäisevä työ. Monesti ennaltaehkäisevän työn ongelmana on kuitenkin raha: "Liian kallista". Kun nuori huostaanotetaan yhden vuorokauden hinta on yli 100 euroa.

En edes yritä väittää ettei korjaavaa työtä tarvittaisi, mutta nyt jokaisen kunnan päättäjän tulisi jo avata silmät ja miettiä mitä muuta on olemassa kuin (kallista) korjaavaa työtä. Jos nuorisotiloja vähennetään koko ajan, ne ovat vähemmän auki, nuoriso-ohjaajien määrää vähennetään, kesäisin toimintaa ei ole juuri ollenkaan ja monien opettajien ainoa huolenaihe on: "Oppivatko oppilaat nyt varmasti mikä on partisiipin imperfekti?".

Kuka näkee nuorten huolen? Koulu näkee oppilaat jopa 8 tuntia päivässä, vanhemmat eivät välttämättä montakaan tuntia ja harrastuksista riippuen muut aikuiset muutaman tunnin päivässä. Uuden lastensuojelulain mukaan jokaisella heistä on ilmoituspakko. Jos huoli lapsesta/nuoresta herää, lastensuojeluilmoitus on tehtävä. Tiesitkö, että myös kunnan luottamushenkilö on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen, mikäli tarve sen vaatii?

Mutta kuinka kauan menee, ennenkuin ennaltaehkäisevän työn merkitys oikeasti tajutaan? Siitä on jo monia hyviä esimerkkejä, yksi loistava esimerkki on Icehearts-toiminta (www.icehearts.fi). Sama aikuinen sitoutuu valmentamaan joukkuetta seitsemän vuotiaille pojille kunnes pojat ovat täysikäisiä. Sama aikuinen auttaa koulun käynnissä, perhehuolissa ja muutenkin elämässä pärjäämisessä. Toimintaa on jo tutkittu ja se on havaittu toimivaksi. Vaikka se on kallista, sillä voidaan ehkäistä vielä kalliimpaa korjaavaa työtä.

Entä jos jokaisella koululla olisi oma nuoriso-ohjaaja ja opetussuunnitelmaan lisättäisi nuoriso-ohjaajan tunti? Tunneilla käsiteltäisi nuoria kiinnostavia asioita tai ihan vain rentouduttaisi tunnin ajan, kasvatettaisi luokan ryhmähenkeä. Monet ongelmat saavat alkunsa koulusta. Entä jos koulussa olisi ihminen, joka ei näkisi nuoria ainoastaan opetuksen näkökulmasta? Haaveileminen ei onneksi ole kiellettyä! :D

Tässä siis vain yhden nuoriso-ohjaaja opiskelijan ajatuksia. Hienoa jos sain sinut miettimään.


"Eivät kaikki vanhukset ole viisaita, eivätkä kaikki nuoret hulluja."

1 kommentti:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta :) Itse olen samaa mieltä...Olemme muutakin kuin äidinkieltä, matematiikkaa ja muita oppiaineita. Jokaisella on ajatukset, tunteet ja kokemukset.

    Jos kotona tai omien ajatusten kanssa on vaikeaa, on yleensä turha odottaa, että kolmen kertotaulun oppiminen olisi "se" juttu.
    Sama asia on ryhmäytymisen kanssa...Siihen olisi panostettava, jotta kaikille voitaisiin suoda työrauha. Ja sitä kautta oppimisinto.
    Lapsi tarvitsee aikuista, sellaista johon voi luottaa, myös koulussa.

    VastaaPoista