Rovaniemeläisen opiskelijatytön kuvia, pohdintaa ja kaikkea mahdollista eri puolilta maailmaa



torstai 26. elokuuta 2010

mita nakyy afrikassa?

Nii-i, mita nakyy? Talla hetkella nakyy nettikahvilan likainen nappaimisto ja liian pieni naytto. Kuuluu muutaman ihmisen iloista juttelua ja naureskelua :)
Kaksi viikkoa taalla alkaa olla taynna ja ensimmainen viikon mittainen loma odottaa parin paivan paassa. Lauantaina siis mina, Harri (toinen suomalainen tyoharjoittelija), Laura ja Joseph (saksalaisia vapaaehtoisia) lahetaan Durbaniin surfaamaan ja ihan vaan lomailemaan!
Muutamakin on pyytanyt kertomaan ruuasta, joten kerron nyt sen mita tiian:
Pop on semmosta hassua valkosta, vahan niinku riisia mutta se on taysin kiintea moykky. Sit naa ei syo perunoita niinku me, jonkun kanssa vaan ne laittaa perunat kastikkeen sekaan. Ruoka on aika mausteista ja monet pojat ainakin villagessa sanovat mausteista ruokaa intialaiseksi ruuaksi. Yksi paiva ruokana oli "chicken feet". Soimme siis ihan oikeasti niita kanan jalkoja, varpaat, kynnet ja kaikki oli tallella. Siita vaan kiinni, suuhun, imet lihat luitten ymparilta ja sylkaiset luut ulos. On muutan ihan yleista etta ruuassa on isoja luun palasia. Ruoka villagessa ja crashissa on ihan syotavaa, ei nyt mitaan huippua mutta kylla sita syo. Tanaan soin kolan makuisen jukurtin. Tarjolla olis ollu myos bubbelgum.

Ajattelin kun olin tulossa tanne, etta lapsilla ei ole mitaan. Totuus on toinen. Lapsilla on vaatteita, leluja. He saavat kayda harrastuksissa (karate, jalkkis, uinti...). Ainakin lapset jotka asuu villagessa. Centerin lapset asuvat huoneissa, joissa on noin 20 lasta. He paasevat villageen kun siella on tilaa, mutta ainakin talla hetkella kaikki paikat on taynna.
Toisaalta, jos lapset saisivat vain katon paansa paalle ja vahan ruokaa, minkalaisia aikuisia heista tulisi? Nyt he saavat enemman, mutta jos miettii kuinka monella suomalaisella lapsella on esim. jalkapallo ja kuinka monta lasta taalla jakaa yhden pallon, tajuaa eron hyvin. Kuitenkin luulen etta tarkein asia jonka lapset kids havenista saavat on huolehtiva ja rakastava aikuinen.

Huh, nyt ei vaan niinku tule enempaa tekstia, kokeillaan joku toinen paiva taas uuestaan!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

AFRIKASSA

Jep, täällä sitä nyt ollaan. Viimeisimmästä blogipäivityksestä on aikaa, mutta yritän nyt tsempata.



Olen siis Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa, Benonissa, Kids haven lapsikodissa työharjoittelemassa kaksi kuukautta.



Jotain yleistä.. Asun lasten kanssa villagessa. Se sijaitsee noin 45 minuutin kävelymatkan päässä Benonin keskustasta. Täällä on kuusi taloa ja lapset asuvat niissä ikäluokittain. Tällä hetkellä asun Sugarbushissa pienten poikien, unclenin ja kahden maman kanssa. Joka talossa asuu noin 15 lasta, jotka nukkuvat noin neljän hengen huoneissa. Reilun viikon päästä muutan Sunriseen noin 10-15 vuotiaitten tyttöjen taloon.



Kids haven on aika iso organisaatio. Villagessa asuu yli 100 lasta, samoin centerissä (joka siis on enempikin niinku kaiken toimisto, mutta yläkerrassa asuu osa lapsista, jotka odottavat pääsyä villageen). Lisäksi Johannesburgissa on toinen village (jonne pääsen tutustumaan tiistaina). Tämä on siis toiminta Johannesburgissa, lisäksi joitain toimipisteitä on ympäri Etelä-Afrikkaa.



Tällä hetkellä työskentelen Crashissä eli lastentarhassa. Lapset ovat 3-7 vuotiaita. Päivä alkaa sisäleikeillä, jatkuen aamupalalla. Aamupalan jälkeen rauhoitutaan hetkeksi (n. 10 minuuttia), jonka jälkeen lauletaan. Laulamisen jälkeen lapset jakaantuvat iän mukaan kolmeen luokkaan. Minä ja Harri (toinen harjoittelija Suomesta) pidetään tunti 2-4 vuotiaille. Tunnilla opetellaan numeroita, piirretään, rakennellaan palikoista ym.. Tunnin jälkeen siirrytään leikkimään ulos ja vielä ennen kotiinlähtöä syödään lounas. Päivittäin lapsia on noin 20-30, joka on niihin tiloihin tosi paljon. Lapset ovat suloisia, mutta nimet ihan älyttömän vaikeita.

Tällä hetkellä meitä vapaaehtoisia on 5, kolme saksasta ja kaksi suomesta. Syyskuun alussa on tulossa kolme saksalaista lisää.

Yritän nyt alkaa kirjoittelemaan blogia hitusen säännöllisemmin, ainakin matkan ajalta :)