Oudoilla ovilla

Valokuvatorstain 194.-haaste on: Oudoilla ovilla. Tiesin heti mikä kuva tähän tulee! :D



Afrikassa kävi hieman köpelösti. Lähdettiin aamulla (oikeasti tosi aikasten) Krügerin luonnonpuistoon katteleen eläimiä. Takasin tullessa todettiin ettei kannata käskeä minua lukitsemaan ovi. Ovessa on siis kaksi rengasta ja ideana on saada tuo mies pysymään lukon alla ettei lukkoa saa auki. No olin tottakai laittanu sen roikkumaan siitä toisesta reiästä, jolloin oven olis voinu avata koska vaan..
Onni oli onneks meiän puolella ja kaikki tavarat oli tallessa takaisin tullessa :)

HELP

Valokuvatorstain 188.-haasteena oli seuraava kuva:



Ja oma vastaukseni haasteeseen:



Etelä-Afrikassa Durbanin hiekkarannoilla tämä oli melko tavalinen näky. Ihmiset rakensivat hiekkalinnoja ja pyysivät heittämään rahaa niistä. Tämä saattoi olla ainoa näiden ihmisten ainoa toimeentulo. Hiekkalinnoissa oli paljon eri aiheita eläimistä jalkopallostadioneihin ja ihmisiin ja ne olivat mahtavia!

Suomi PISA-tutkimuksessa VASTA toisena!?

Törmäsin tänään Iltasanomissa seuraavaan juttuun:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Suomi%20putosi%20Pisa-vertailussa/art-1288354517694.html

VOI EI! Onpa kamalaa. Ihan itkettää. Suomeksi: MITÄ VÄLIÄ?

Erityisesti silmään pisti yksi kommenteista:
"Noin siinä käy, kun lisätään vaan liikuntaa ja taideaineita peruskouluun! Niilläkös Suomi pärjää tulevaisuudessa?Luonnontieteitä on järjestelmällisesti pyritty peruskoulusta vähentämään jo monta vuotta! Pikkuhiljaa tulos alkaa vaikuttamaan!!" Nimimerkillä: Pike

Mitä teemme jollain Pisa-tuloksilla? Onko tärkeää, että jokainen tietää kaikki Suomen järvet vai se, että jokainen pystyisi ajattelemaan omilla aivoillaan?

Ala-asteella meiän koulussa oli myös erityisluokat. Myöhemmin oon tajunnu kuinka hyödyllisiä ne on. Siellä opetetaan oikeasti sitä mitä elämässä tarvitaan: pyykin pesua, sängyn petausta ja normaaleja elämässä tarvittavia taitoja. Pitäisikö tämä tulla automaattisesti kotoa vai lisätä myös kaikkien opetussuunnitelmaan?

Afrikassa pääsin tutustumaan remedial tunneille. Se oli periaatteessa tukiopetusta, mutta siinä käytiin esimerkiksi matikasta ihan PERUSasioita. Kolmosluokkalaisten kans käytiin läpi numeroiden järjestystä ja plus- ja miinuslaskuja. Tunneilla oli aina vain 2 oppilasta kerrallaan ja tunteja oli 1-2 kertaa viikossa. Tätä tarvittaisiin Suomeenkin. Vauhti ainakin joidenki opettajien tunneilla on aivan mahdoton.

Tai miksi koska on luovuttu joskus käytetyistä tasoluokista? Ne palvelisivat monia. Ne jotka eivät opi niin nopeasti saisivat käydä asiat hitaammin, ne joille se on helppoa saisivat haasteita.

RAJA

Valokuvatorstain 186.-haaste: Raja




Afrikassa ollessani vierailimme muutaman lastenkodin lapsen kanssa Krügerin kansallispuistossa. Mukanamme oli yksi tyttö, jonka perheen juuret ovat Mosambikista. Yövyimme Komatipoortissa, joka sijaitsee lähellä Mosambikin rajaa. Paluumatkalla kävimme katsomassa rajaa, joka oli lähin kosketus tytölle Mosambikiin. Yli asti emme menneet viisumien vuoksi.

Lastensuojelusta

Nyt ryhdistäydyn ja yritän oikeasti alkaa kirjoittamaan ahkerammin!

Tällä hetkellä suoritan koulussa nuorten sosiaalisen vahvistamisen kurssia. Olemme puhuneet mm. lastensuojelulaista, sijaishuollosta ja ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä.

Lastensuojeluun käytetään Suomessa joka vuosi miljardi euroa ja huostaanotettujen lasten määrä kasvaa jatkuvasti. Mistä tämä johtuu? Eikö Suomi olekkaan hyvinvointi valtio, jossa kaikki on hyvin? Ja tässä asiassa emme ainakaan ainoastaan maahanmuuttajia voi osoittaa. Nyt vasta on alettu huomaamaan ennaltaehkäisevä työ. Monesti ennaltaehkäisevän työn ongelmana on kuitenkin raha: "Liian kallista". Kun nuori huostaanotetaan yhden vuorokauden hinta on yli 100 euroa.

En edes yritä väittää ettei korjaavaa työtä tarvittaisi, mutta nyt jokaisen kunnan päättäjän tulisi jo avata silmät ja miettiä mitä muuta on olemassa kuin (kallista) korjaavaa työtä. Jos nuorisotiloja vähennetään koko ajan, ne ovat vähemmän auki, nuoriso-ohjaajien määrää vähennetään, kesäisin toimintaa ei ole juuri ollenkaan ja monien opettajien ainoa huolenaihe on: "Oppivatko oppilaat nyt varmasti mikä on partisiipin imperfekti?".

Kuka näkee nuorten huolen? Koulu näkee oppilaat jopa 8 tuntia päivässä, vanhemmat eivät välttämättä montakaan tuntia ja harrastuksista riippuen muut aikuiset muutaman tunnin päivässä. Uuden lastensuojelulain mukaan jokaisella heistä on ilmoituspakko. Jos huoli lapsesta/nuoresta herää, lastensuojeluilmoitus on tehtävä. Tiesitkö, että myös kunnan luottamushenkilö on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen, mikäli tarve sen vaatii?

Mutta kuinka kauan menee, ennenkuin ennaltaehkäisevän työn merkitys oikeasti tajutaan? Siitä on jo monia hyviä esimerkkejä, yksi loistava esimerkki on Icehearts-toiminta (www.icehearts.fi). Sama aikuinen sitoutuu valmentamaan joukkuetta seitsemän vuotiaille pojille kunnes pojat ovat täysikäisiä. Sama aikuinen auttaa koulun käynnissä, perhehuolissa ja muutenkin elämässä pärjäämisessä. Toimintaa on jo tutkittu ja se on havaittu toimivaksi. Vaikka se on kallista, sillä voidaan ehkäistä vielä kalliimpaa korjaavaa työtä.

Entä jos jokaisella koululla olisi oma nuoriso-ohjaaja ja opetussuunnitelmaan lisättäisi nuoriso-ohjaajan tunti? Tunneilla käsiteltäisi nuoria kiinnostavia asioita tai ihan vain rentouduttaisi tunnin ajan, kasvatettaisi luokan ryhmähenkeä. Monet ongelmat saavat alkunsa koulusta. Entä jos koulussa olisi ihminen, joka ei näkisi nuoria ainoastaan opetuksen näkökulmasta? Haaveileminen ei onneksi ole kiellettyä! :D

Tässä siis vain yhden nuoriso-ohjaaja opiskelijan ajatuksia. Hienoa jos sain sinut miettimään.


"Eivät kaikki vanhukset ole viisaita, eivätkä kaikki nuoret hulluja."

mita nakyy afrikassa?

Nii-i, mita nakyy? Talla hetkella nakyy nettikahvilan likainen nappaimisto ja liian pieni naytto. Kuuluu muutaman ihmisen iloista juttelua ja naureskelua :)
Kaksi viikkoa taalla alkaa olla taynna ja ensimmainen viikon mittainen loma odottaa parin paivan paassa. Lauantaina siis mina, Harri (toinen suomalainen tyoharjoittelija), Laura ja Joseph (saksalaisia vapaaehtoisia) lahetaan Durbaniin surfaamaan ja ihan vaan lomailemaan!
Muutamakin on pyytanyt kertomaan ruuasta, joten kerron nyt sen mita tiian:
Pop on semmosta hassua valkosta, vahan niinku riisia mutta se on taysin kiintea moykky. Sit naa ei syo perunoita niinku me, jonkun kanssa vaan ne laittaa perunat kastikkeen sekaan. Ruoka on aika mausteista ja monet pojat ainakin villagessa sanovat mausteista ruokaa intialaiseksi ruuaksi. Yksi paiva ruokana oli "chicken feet". Soimme siis ihan oikeasti niita kanan jalkoja, varpaat, kynnet ja kaikki oli tallella. Siita vaan kiinni, suuhun, imet lihat luitten ymparilta ja sylkaiset luut ulos. On muutan ihan yleista etta ruuassa on isoja luun palasia. Ruoka villagessa ja crashissa on ihan syotavaa, ei nyt mitaan huippua mutta kylla sita syo. Tanaan soin kolan makuisen jukurtin. Tarjolla olis ollu myos bubbelgum.

Ajattelin kun olin tulossa tanne, etta lapsilla ei ole mitaan. Totuus on toinen. Lapsilla on vaatteita, leluja. He saavat kayda harrastuksissa (karate, jalkkis, uinti...). Ainakin lapset jotka asuu villagessa. Centerin lapset asuvat huoneissa, joissa on noin 20 lasta. He paasevat villageen kun siella on tilaa, mutta ainakin talla hetkella kaikki paikat on taynna.
Toisaalta, jos lapset saisivat vain katon paansa paalle ja vahan ruokaa, minkalaisia aikuisia heista tulisi? Nyt he saavat enemman, mutta jos miettii kuinka monella suomalaisella lapsella on esim. jalkapallo ja kuinka monta lasta taalla jakaa yhden pallon, tajuaa eron hyvin. Kuitenkin luulen etta tarkein asia jonka lapset kids havenista saavat on huolehtiva ja rakastava aikuinen.

Huh, nyt ei vaan niinku tule enempaa tekstia, kokeillaan joku toinen paiva taas uuestaan!

AFRIKASSA

Jep, täällä sitä nyt ollaan. Viimeisimmästä blogipäivityksestä on aikaa, mutta yritän nyt tsempata.



Olen siis Etelä-Afrikassa, Johannesburgissa, Benonissa, Kids haven lapsikodissa työharjoittelemassa kaksi kuukautta.



Jotain yleistä.. Asun lasten kanssa villagessa. Se sijaitsee noin 45 minuutin kävelymatkan päässä Benonin keskustasta. Täällä on kuusi taloa ja lapset asuvat niissä ikäluokittain. Tällä hetkellä asun Sugarbushissa pienten poikien, unclenin ja kahden maman kanssa. Joka talossa asuu noin 15 lasta, jotka nukkuvat noin neljän hengen huoneissa. Reilun viikon päästä muutan Sunriseen noin 10-15 vuotiaitten tyttöjen taloon.



Kids haven on aika iso organisaatio. Villagessa asuu yli 100 lasta, samoin centerissä (joka siis on enempikin niinku kaiken toimisto, mutta yläkerrassa asuu osa lapsista, jotka odottavat pääsyä villageen). Lisäksi Johannesburgissa on toinen village (jonne pääsen tutustumaan tiistaina). Tämä on siis toiminta Johannesburgissa, lisäksi joitain toimipisteitä on ympäri Etelä-Afrikkaa.



Tällä hetkellä työskentelen Crashissä eli lastentarhassa. Lapset ovat 3-7 vuotiaita. Päivä alkaa sisäleikeillä, jatkuen aamupalalla. Aamupalan jälkeen rauhoitutaan hetkeksi (n. 10 minuuttia), jonka jälkeen lauletaan. Laulamisen jälkeen lapset jakaantuvat iän mukaan kolmeen luokkaan. Minä ja Harri (toinen harjoittelija Suomesta) pidetään tunti 2-4 vuotiaille. Tunnilla opetellaan numeroita, piirretään, rakennellaan palikoista ym.. Tunnin jälkeen siirrytään leikkimään ulos ja vielä ennen kotiinlähtöä syödään lounas. Päivittäin lapsia on noin 20-30, joka on niihin tiloihin tosi paljon. Lapset ovat suloisia, mutta nimet ihan älyttömän vaikeita.

Tällä hetkellä meitä vapaaehtoisia on 5, kolme saksasta ja kaksi suomesta. Syyskuun alussa on tulossa kolme saksalaista lisää.

Yritän nyt alkaa kirjoittelemaan blogia hitusen säännöllisemmin, ainakin matkan ajalta :)